Kiinnostaako eläinoikeudet Perussuomalaisia?

Perussuomalaiset olivat etujoukoissa ajamassa vuonna 2020 lakialoitetta eläinseksin kieltämiseksi. Viimeksi samankaltaista lakialoitetta oltiin ajamassa Juha Sipilän hallituksen aikaan, lakialoite kuitenkin kaatui Sipilän hallituksen ennenaikaiseen eroon v. 2019. 

Pääosin Perussuomalaisten kansanedustajien ajamana Marinin hallitukselle tehtiin uusi lakialoite jossa haluttiin estää sukupuoliyhteys eläimen kanssa.Suomessa 1700-luvulla eläimeen sekaantuminen johti usein kuolemantuomioon. Seksi eläimen kanssa dekriminalisoitiin kuitenkin vuonna 1971. Ylen uutisen mukaan eläinseksi kiellettiin lailla Sveitsissä 2008, Hollannissa ja Norjassa 2010, Saksassa 2013 ja Ruotsissa vuonna 2014. Suomen lisäksi eläinseksi on laillista EU maista Unkarissa ja Romaniassa.

Jos eläinten oikeuksia haluttaisiin todellisuudessa parantaa, tulisi kiinnittää huomio niihin aloihin jotka aiheuttavat eläimille pahinta kärsimystä kuten turkisteollisuus, tehotuotanto sekä lajinjalostus johon lakialoitteessa tehtiin erillinen kirjaus ettei siihen puututa kyseisessä laissa millään tavalla. Samaan aikaan koiranjalostus tuottaa sairaita rotuja jotka ihmisinä ollessaan luokiteltaisiin vaikeasti vammautuneiksi. Tälläisiä rotuja ovat esimerkiksi Cavalier King Charlesin spanieli, Mopsi sekä Englanninbulldogg.

Turkisteollisuudessa ja kanaloissa eläintä saadaan pitää pienissä häkeissä, turkiseläimiä läpi niiden elämän. Lypsykarjaa saa pitää parressa ison osan vuodesta. Sikoja pidetään porsitushäkeissä jossa emakot joutuvat olemaan 4-5 viikkoa, niissä eläin ei mahdu kääntymään. Porsitushäkit ovat kielletty Ruotsissa Norjassa ja Sveitsissä. Lehmiä pakkosiitetään, vasikat pakkoerotetaan emostaan ja lypsylehmä päätyy teuraaksi 5-vuotiaana vaikka se tavallisesti elää huomattavasti pidempään. Tämä on vain pintaraapaisu eläinten oikeuksista Suomessa.

Kiinnostaako Perussuomalaisia oikeasti eläinten hyvinvointi vai onko kyseessä tabu jota ei osata käsitellä ja siksi se halutaan pois omasta mielestä?

Valtionvelasta

Sanna Marinin boomerkohun lisäksi Suomessa puhuttaa valtionvelka joka tällä hetkellä kytkeytyy Marinin ehdotukseen kehysmenettelyn muuttamiseksi joka tarkoittaa yksinkertaisuudessaan valtion mahdollisuutta ottaa lisää velkaa ilmeisesti niin ettei tarvitsisi pysyä niin sanotussa menokehyksessä.

On toki oleellista kysyä kuinka paljon valtio voi velkaantua. Jos rahoitusmaailma ei luota valtion velanmaksukykyyn se voi nostaa korkoja, tällöin valtion on entistäkin vaikeampi selvitä velkataakastaan. Euroalueella laina on tällä hetkellä lähes ilmaista koska valtioiden velanmaksukykyyn luotetaan. EU:n elpymisväline jakoi jäsenvaltioille lainoja 360 miljardilla eurolla tueksi Korona-ajasta koituville taloudellisille tappioille. Keskuspankkien laittaessa lisää rahaa liikkeelle on pelkona inflaatio eli rahan-arvon lasku ja sitä on nyt käsittääkseni jonkun verran huomattavissa.

Suomessa käydään ikuista keskustelua valtionvelasta, voiko sitä ottaa ja miten paljon. Vasemmistopuolueet ovat suopeampia velanotolle jolla voitaisiin taata hyvinvointipalveluja kansalaisille kun taas oikeistopuolueet pelkäävät minkälaisen velan jätämme meidän lapsillemme, eli vastustavat liiallista velanottoa.

Itse en oikein tiedä mitä ajatelen, toisaalta jos velkaa otetaan niin sitä kannattaisi sijoittaa pitkän tähtäimen hyvinvointiin kuten terveydenhuolto, koulutus, mielenterveyshoito, liikuntamahdollisuudet ja vaikkapa taide. Mutta ymmärrän myös ettei kukaan halua korkeaa inflaatiota. Jos mietitään velkaa sekä talouden kestävyyttä ja hyvinvointia joka koskee kaikkia elollista tällä pallolla niin eräs henkilö kiteytti asian hyvin sanomalla että kun ihmiset kerta ovat tämän talousjärjestelmän rakentaneet niin ihmiset pystyvät myös muuttamaan sitä niin että jokainen ihminen pääsee kehitykseen ja hyvinvoinnin kasvuun mukaan niin ettemme kohtele luontoa ja eläimiä kuin roskaa.

-Joona, Bunkkericast

Rahalla ei saa mestaruutta, ainakaan vielä

Saatatkin jo ehkä tietää että Suomen jalkapallomaajoukkue (toiselta nimeltään Huuhkajat) on päässyt historiallisesti ensimmäistä kertaa jalkapallon arvokisoihin. Em lopputurnaus alkaa laskujeni mukaan 98 päivän päästä ja maassamme odotetaan kesää jota ei ole ennen nähty. Olkoon tämä aasinsilta allaolevaan


Tämän tekstin kirjoittamishetkellä Manchester City on juuri voittanut Real Madridin Mestarien liigan ensimmäisen pudotuspelikierroksen ensimmäisessä osaottelussa ja mietin onko tämä teksti vielä ajankohtainen. Toivottavasti on.


2000-luvulla Eurooppalaiseen huippujalkapalloiluun on tullut uutena ilmiönä seurat joiden omistajat ovat laittaneet niihin poikkeuksellisen paljon rahaa ja ne ovat nousseet Euroopassa huippujoukkueiksi. Näistä tunnetuimmat ovat Paris Saint German, eli tutummin PSG sekä Manchester City.  Vähemmän tunnettuja ovat saksalainen RB Leipzig sekä ranskalainen Monaco. Näille seuroille on ominaista nopeassa ajassa rakennettu joukkue ja paisunut, kupistaan ulos läikkyvä pelaajabudjetti. Toistaiseksi se ei ole vielä tuonut menestystä eurokentillä.


PSG sekä Manchester City ovat voittaneet useita mestaruuksia kotimaan liigoissaan, lista on pitkä.  City on voittanut 2010-luvulla:

FA Cupin kaksi kertaa kausilla 2011 ja 2019.             
Neljä kertaa Englannin liigacupin kausilla 2014, 2016, 2018, 2019.
FA Community Shieldin kolme kertaa kausilla 2012, 2018, 2019 ja lopuksi
Englannin Valioliigan neljä kertaa kausilla 2012, 2014, 2018, 2019.

PSG on voittanut kotimaassaan Ranskassa:

Liigamestaruuden kuudesti kausina 2013, 2014, 2015, 2016, 2018, 2019.
Ranskan Cupin viidesti kausina 2010, 2015, 2016, 2017, 2018.
Liigacupin viidesti kausina 2014, 2015, 2016, 2017, 2018 sekä
Ranskan Super Cupin viidesti 2013, 2014, 2015, 2016, 2017.

Kotimaissaan näillä seuroilla pyyhkii siis hyvin mutta kumpikaan ei ole yltänyt Mestarien liigassa välierä vaihetta pidemmälle.

Pettymyksiä on taas Euroopan kentillä ollut paljon: PSG putosi vuoden 2017 Mestarien liigan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kun se menetti 4-0 johtonsa ja hävisi Barcelonalle vieraissa 6-1. Viime vuonna sen pudotti jatkosta Manchester United voittaen PSG:n vieraissa 3-1. PSG:lle olisi riittänyt yhden maalin tappiokin sillä se voitti ensimmäisen osaottelun vieraissa 2-0.  Molemmat PSG ja City ovat tavoitelleet menestystä eurokentillä lähes kymmenen vuoden ajan, mutta jotain on aina jäänyt uupumaan suurimmissa peleissä.
Jos PSG:n tai Cityn kaltainen joukkue voittaisi Champions League pöntön, jokin urheilussa elävä alkuperäisyys, mauste tai perinne katoaisi. Markkinatalous vallottaisi jalkapallokentät lopullisesti. Seuraavaksi kylmä ahne kapitalisti veisi kaiken muunkin, kuten Saksassa toimivan 51-49 systeemin jossa vähintään 51 prosenttia seuroista omistavat kannattajat. Sekin vietäisiin meiltä. Ihmiskunta olisi sillon tarinansa lopussa ja kaiken tuhosi vihainen ja narsistinen kapitalisti mustine salkkuineen.


Koska olen laiska, saatte luettavaksenne lainauksen Wikipedialta joka kiteyttää asian hyvin seurojen talousasioista:

Manchester City

''Since 4 August 2008, the club has been owned by Sheikh Mansour, one of football's wealthiest owners, with an estimated individual net worth of at least £17 billion and a family fortune of at least $1 trillion. Sheikh Mansour bought the club in 2008 for £210 million in a much publicised deal and has since accumulated annual losses of £535 million, excluding approximately £200 million on facility upgrades.[3] However the value of the club has soared tenfold from £210 million in 2008 to over £2 billion in 2018 according to Forbes representing a realistic opportunity of profit on Mansour's investment if he was to sell the club to a willing buyer at the market rate.''

PSG

''Consequently, since the summer of 2011, Paris Saint-Germain have spent more than €1b on player transfers such as Thiago Silva, Zlatan Ibrahimović, Edinson Cavani, David Luiz, Neymar and Kylian Mbappé.[15][16][17] These massive expenditures have translated in PSG's domination of French football, winning 22 national titles in the process. However, they have not yet brought home the coveted UEFA Champions League trophy and have caused the capital club problems with UEFA and its Financial Fair Play regulations (FFP).''

Lähde: Wikipedia

Tietenkin on suurseuroja jotka yhtälailla laittavat paljon rahaa uusiin pelaajahankintoihin, erona PSG:hen ja Cityyn on se että näissä seuroissa on eräänlainen identiteetti ja niissä elää voittamisen kulttuuri. Ne ovat tottuneet menestymään jo vuosikymmenten ajan ja niissä seuroissa tiedetään mitä voittaminen vaatii. Tälläisiä seuroja on esimerkiksi Real Madrid tai Liverpool joilla on eniten Mestarien liigan voittoja.


Lopputulemana voidaan todeta että kotimaan liigoja on selvästi mahdollista voittaa rahalla, Mestarien liigaa ei ainakaan vielä. Toivon että mestaruuksia voittavat ne jotka pelaavat sielulla, rakkaudella, tunteella, intohimolla, ei pohjattomalla kukkarolla. Mestarien liigan suola on yllättäjät, pienetkin seurat voivat yllättää ja edetä mestaruuteen asti. Tämän tempun teki Portugalilainen FC Porto vuonna 2004 voittaessaan finaalissa Monacon joka sekin eteni finaaliin vastoin odotuksia. Vuoden 2019 välieriin asti edennyt Ajax oli lähellä sensaatiota Tottenhamia vastaan, kuitenkin lopulta pudoten jatkosta viime hetken Tottenhamin maaleilla. Viime vuosina isojen seurojen epävarmojen otteiden myötä uskon ja toivon yllättäjää finaaliin, jopa voittoon asti.

Valta turmelee myös vasemmalta

Kidnapattuja lapsia, huumebisneksessä mukana oleva valtion armeija, maailman vaarallisin kaupunki Caracas, murhattuja presidentin hallinnon vastustajia, epäinhimmillisissä oloissa pidettyjä virkamiehiä ja diplomaateja jotka ovat asettuneet presidenttiä vastaan sekä rikollisjengien hallitsemia vankiloita. Ihmisiä kidnapataan vain tunneiksi ja heistä vaaditaan muutama tuhat dollaria koska omaisilla ei ole enempää rahaa lunnaisiin, pankkivirkailijat kertovat rikollisille yksittäisten kansalaisten pankkisaldoja joita nämä vaativat ihmisiltä joiden lapsia he ovat kidnapanneet. Ihmiset kuljettavat valtavia setelikasoja repussaan käydessään kaupassa, koska rahan arvo on romahtanut.


Vuoden 2019 alussa maan uudeksi lailliseksi presidentiksi julistautunut Juan Guaido, ja itsevaltaisin ottein maata hallinneiden Hugo Chavezin ja Nicolas Maduron Chavetistien jäljet ovat tuoneet Venezuelan maailman medioissa seuratuksi aiheeksi. Eikä ihme sillä maassa tuntuu olevan kasvussa ainoastaan inflaatio, rikollisuus ja köyhyys. Seuraavassa lainaus Mikko Pyhälän kirjasta Kun yö saapuu Venezuelaan: ''Venezuelan väkivalta observatorion (OVV) mukaan ennen Chavezia Venezuelassa tapettiin vuodessa 10 henkeä 100.000 asukasta kohden. Vuonna 2002 luku oli 62 ja vuonna 2016 jo 91.8. Tuolloin Caracas nousi maailman väkivaltaisimmaksi kaupungiksi ja seitsemän muun väkivaltaisimman joukossa oli kaksi muuta Venezuelan kaupunkia, Maturin ja Valencia. Vuonna 2018 suhdeluku oli laskenut tasolle 81.4/100.000. Luku oli laskenut koska rikollisilla ei ollut rahaa luoteihin eikä mitään ryöstettävää.''



Arvotonta rahaa kadulla





Muutos on tapahtunut 2000-luvun taitteessa kun Chavezista tuli maan autoritäärinen presidentti. Hän uudisti oikeuslaitoksen käytäntöjä antaen tuomareille ja syyttäjille vain väliaikaisia nimityksiä, jotta Chavez pystyi painostamaan heitä omien etujensa mukaisiin päätöksiin. Huumekauppaa tutkiva InSight crime järjestö julkaisi 2018 pitkän raportin, jossa on selvitys valtionjohdon ja sotilasjohdon osallisuudesta huumekauppaan. Chavez erotti vuonna 2007 silloisen puolustusministerinsä Raul Baduelin. Chavezin mukaan ''epäselvyyksien vuoksi'', Baduel oli vastustanut Chavezin uudistuksia ja Baduelin mielestä oli selvästi näyttöä sotilastiedustelupäällikkö Henry De Jesus Rangel Silvan yhteyksistä kokaiinin salakuljetukseen ja hän suositteli asian tutkimista. Baduel pidätettiin ja vietiin Ramo Verden vankilaan 2.4.2009. Hänet tuomittiin korruptiosta, joka oli muun maailman mielestä tekosyy vangita hänet. Baduel pääsi kotiarestiin 2016 mutta tuomittiin uudelleen maanpetturuudesta josta rangaistus oli 25 vuotta. Myös Baduelin poika opiskelijajohtaja Raul Emilio vangittiin. Tälläkin hetkellä isää ja poikaa pidetään maanalaisessa La Tumba (suom. Hauta) vankilassa eristettyinä epäinhimmillisissä oloissa.



Murhien määrä on Venezuelassa laskenut koska ihmisillä ei ole varaa ostaa välineitä, kuten puukkoja tai aseita.




Kaikki tämä on kuitenkin vain pieni pintaraapaisu siitä todellisuudesta jossa Venezuelassa eletään ja nämä toimintatavat kuuluu autoritääristen hallitsijoiden keinovalikoimaan ympäri maailman. Nuorempana ajattelin vasemmistolaisen presidentin olevan varmasti kansalleen parempi johtaja kuin oikeistolainen; Luomalla kansalleen lisää hyvinvointia, vähentävän köyhyyttä ja niin edespäin. Olin väärässä, ainakin osittain. En tiedä tunteeko historia enemmän oikeistolaisia vai vasemmistolaisia hirmuhallitsijoita mutta se selvästi turmelee ihmistä kummastakin suunnasta, sen Venezuela minullekkin opetti.



Inflaatio Maduron kaudella




Vastustakaamme siis Autokratiaa ja puoltakaamme Demokratiaa sekä sen eri muotoja. Kunnioittakaamme muita ihmisiä mutta elkäämme usko sokeasti oman edun tavoittelijoihin. Perehtykäämme historiaan, koska se auttaa ymmärtämään nykyhetkeä. Elkäämme valitko helppoa ja yksinkertaista totuutta, koska totuus harvoin on sitä!